Nunez Sigrid: Paras Ystävä

 

Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.  

Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival.

Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.  Ikävää on loukkaantuneen lukijan palaute, jossa annetaan ymmärtää, että jos kirja ei vahvistanut lukijan ennakkokäsityksiä  - lukija ei ole kyennyt samaistumaan tekstiin eikä löytämään siitä yhtymäkohtia omaan elämäänsä – kirjailijan olisi ollut syytä jättää koko kirja kirjoittamatta.

Opetustyöhön kirjailija tuskastuu opiskelijoiden omahyväisyyden takia: ”Kuinka omahyväisiä heistä on tullut, ja kuinka huonosti he suvaitsevat pientäkin heikkoutta tai säröä kirjailijan luonteessa … Kerran erään kurssin osanottajat olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että Nabokov kuinka suuri kirjailija tahansa, sellainen mies – snobi ja pervertikko, niin kuin he ajattelivat  - ei kuulu kenenkään lukulistalle.  … Sinä syy miksi olen päättänyt olla enää palaamatta opetustyöhön.”

Kirjan loppupuolella lukijaa hämmennetään, kun kirjailija yhtäkkiä onkin tapaamassa tätä kuollutta parasta ystäväänsä – joka nyt siis onkin onnellisesti selvinnytkin itsemurhayrityksestään ja elelee toipilaana mäyräkoiransa kanssa. Kirjailija oli – ehkä lukijaa hämätäkseen - taiteilijan vapauksia käyttäen saattanut hautaan ystävänsä ja muuntanut mäyräkoiran tanskandogiksi.

Aika mielenkiintoinen kirja – ei ihan helpoimmasta päästä noin lukukokemuksena. Kiitos, Eeva!