Muistiinpanoja

  Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.   Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival. Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.   Ikävää on loukkaantunee

  Läsecirkelin valinta osui nappiin. Tidvatten jakautuu toisaalta kirjailijan oman elämän muisteluihin ja toisaalta kahdenkymmenekahden muun kirjailijan, vaikuttajan tai läheisen ja heidän ajatustensa kuvaukseen. Kieli on poikkeuksellisen rikasta. Ilo lukea! Ihmiskuvaukset ovat nasevia. Mm. satavuotiaaksi elänyttä, lukuisten ystäviensä rakastamaa enoaan Ernst Hirschiä hän kuvaa näin, s 59: ” aldrig förmer, inte det ringaste tillgjord. Han briljerade inte med kunskaper och position. Han hade inget behov att ingripa och göra sig hörd . ” Hienoja, nykyisin aika harvinaisia ominaisuuksia! Ikääntymiseen liittyen Wästberg toteaa ihmetellen, miten kuulumisten vaihtaminen on muuttunut terveysselostuksiksi s. 126: ” Studentbetyg och universitetpoäng bleknar inför listan med siffror från den årliga hälsokontrollen. Bra resultat är som höga betyg i språk och matematik. Den stolta känslan är densamma nu som då.” Näin kustantaja kirjan takakannessa: “ I ett förtätat, uttrycksfullt språk,