Tyler Anne: Clock Dance

Keski-ikäisen opettajattaren tarina neljältä vuosikymmeneltä. 1967 Willa Drake on yksitoistavuotias koulutyttö, isosisko, jonka äiti lähtee yllättäen pois kotoa, mutta palaa takaisin yhtä lailla ennalta arvaamattomasti kuin oli lähtenytkin. Tästä kokemuksestako johtui, että Willasta tulee sopeutuvainen, kaikkia miellyttämään pyrkivä suorittaja. 1977 hän on opiskelija ja harkitsee avioliittoa Derekin kanssa, joka Willaa innokkaampana painostaa tätä asiassa. Derek on vahvatahtoinen pärjääjä, joka on tottunut näyttämään ja saamaan tahtonsa läpi. 1997 Derek kuolee enemmän tai vähemmän itse aiheuttamassaan auto-onnettomuudessa ja Willa jää yksin vastuuseen heidän kahdesta pojastaan Seanista ja Ianista. 2017 Willan pojat ovat jo omillaan, ja Willa uudessa liitossa Peterin kanssa,  kun Willa saa puhelinsoiton tuntemattomalta naiselta, joka välittää avunpyynnön Willan pojan Seanin entiseltä kumppanilta Deniseltä. Tätä kumppania Willa ei ole koskaan tavannut. Denise on tullut ammutuksi jalkaan, eikä hän - ainakaan vähään aikaan - pärjää omillaan. Willa ei ymmärrä, miksi asiassa käännytään hänen – täysin tuntemattoman ihmisen puoleen, mutta päättää matkustaa Denisen avuksi Baltimoreen. Paikan päällä ilmenee, että Denisellä on yhdeksän vuotias tytär Cheryl, joka ei kuitenkaan ole Seanin lapsi. Willan oleskelu Denisen ja Cherylin luona pitkittyy, ja lyhyeksi ajaksi Peterkin tulee vaimonsa tueksi. Peterin mielestä Denisen avun tarve ei ole välttämätöntä ja hän yrittää taivuttaa Willan palaamaan kanssaan kotiin. Willa kuitenkin keksiii verukkeita pitkittääkseen oleskeluaan Denisen ja Cherylin luona. Yhä selvemmäksi tulee, että Willa, jonka välit sekä omiin aikuisiin poikiinsa että sisareensa ovat etäiset, kaipaa kiihkeästi äidin roolia ja ennen kaikkea isoäitiyttä; näihin toiveisiin Denise ja Cheryl olisivat hänelle ratkaisu. Willa on koko ikänsä tottunut tekemään nii kuin häneltä on odotettu, mutta käyvätkö omat haaveet ja prioriteetit lopulta vahvemmiksi?

Kirja on eräänlainen kasvutarina. Vetävästi kirjoitettu ja kiva lukea. Tämän löysin lukulistalle Hesarin kulttuurisivuilta: ilmeisesti tästä on nyt ilmestynyt suomennos. Alkukielisen sain melko nopeasti Helmetistä.