Aareleid Kai: Tyyni valtameri

 

”On niin paljon, mitä emme tiedä omista vanhemmistamme. On niin paljon, mitä he eivät tiedä että me tiedämme.”

Ylisukupolvinen avioliittokuvaus kahden, oikeastaan kolmen sukupolven avioliitoista puikkelehtii vuosikymmeneltä toiselle 1970-luvulta 2010-luvulle Virossa; se  on kuvaus rakkaudesta, salailusta  ja anteeksiantamisesta.  Keskiössä ovat Stella ja hänen äitinsä Emma. Emman salaisuus on venäläinen rakastettu Viktor, jota hän käy tapaamassa Leningradissa. Emman toinen salaisuus on hänen miehensä Karlin sivusuhteessa syntynyt tytär Mari, jota Stella nuorena, asiasta kuultuaan ei hyväksy. Emma puolestaan on antanut asian miehelleen anteeksi, jouduttuaan lääkärinä sattumalta päättämään sekä lapsen että äidin kohtalosta synnytyksen hetkellä.

Äitinsä tavoin myös Stella joutuu todistamaan miehensä Andersin kiinnostusta toiseen. Kiinnostus toiseen voi myös kohdistua asiaan, ei vain ihmiseen. Stella päätyy näkemään syyt, miksi Anders on niin kiinnostunut Tyynestä valtamerestä ja valloitusmatkailijoista. Anders on lapsena joutunut ensimmäisenä kohtaamaan kuolleen sukulaisen, ja apua odottaessaan paennut vaikeaa hetkeä lukemalla kirjaa Lautalla yli Tyynen meren. Lapsuuden trauman löydettyä ulospääsyn löytyy myös väylä ihmissuhteen avautumiseen.

Kirja on mukaansa tempaavasti kirjoitettu. Kuvaus Neuvosto-Virosta ja Viron vapautumisesta kulkee juonessa mukana, mutta ei varsinaisesti nouse keskiöön. Siinä määrin hyvä kirja, että varasin Helmetistä Aareleidin edellisen teoksen Korttitalon.