The number one New York Times Bestseller Kehuttu triangelirakkausromaani, jossa riittää salaisuuksia, valheita, uhriutumista ja syyllisyyttä. Kirja on taitavasti rakennettu niin että yhden päivän tapahtumia peilataan vuosikymmenten aikana kertyneisiin sattumuksiin. Keskeisintä on kahden lapsen välinen sukulaissieluisuus, joka kasvaa elinikäiseksi väistämättömäksi rakkaudeksi, joka ei näennäisistä olosuhteisiin sidotuista syistä pääse toteutumaan – ellei sitten lopulta …. Toinen keskeinen teema on nuorena pahuuden kohteeksi joutuminen, sen salaamisesta johtuva häpeä, kosto ja syyllisyys – ja olisiko kaikki tämä voitu välttää, jos omat vanhemmat olisivat hivenen pitäneet silmänsä ja korvansa auki ja ylipäätään kiinnittäneet huomiota omaan lapseensa.
” Mäen Jenni astuu ulos kuihtuneesta avioliitostaan. Uusi alku vaatii uuden minän, ja Jennistä alkaa kuoriutua Jenny Hill – tarkemmin näkevä, kysymyksiä esittävä, enemmän uskaltava. Samalla hän saa yhteyden toiseen tietoisuuden tasoon, kyvyn tunnistaa naiseuden ikiaikaisia ansoja. Kaikkea tätä tarkastelee kertoja, joka ei päästä Jenny Hilliä helpolla. Jenny Hill on monikerroksinen ja herättelevä romaani naisen keski-iästä, vaihdevuosista ja vanhenemisesta – vähän myös satujen prinsessoista ja Brigitte Macronista .” Näin kirjan takakannen esittelyssä. Minna Rytisalo kirjoittaa vetävästi; ainakin minä voin helposti tunnistaa sankarittaren aatoksia ja ahdistusta naiseuteen liitetyistä, oletetuista odotuksista ja vaatimuksista: kelpaanko, riitänkö, näkyykö häpeä, jos mokaan? Miten sitkeässä jopa lapsena koettu häpeä tai nolatuksi tuleminen voi istua. Jenny Hill kasvaa muiden tarpeiden edessä väistyvästä hoivaajasta itsenäiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, joka tunnistaa omatkin aja
”Huippukiinnostava tarinankertoja” sanoo The Guardian. Sanoihin on helppo yhtyä. Suomaa kertoo Nevabacka-nimisen pohjalaisen maatilan vaiheista 1600-luvulta nykyaikaan. Vuosisata kerrallaan seurataan tilan asukkaiden elämää ja mietteitä. Tilan asukkaiden lisäksi pääosassa on myös luonto: metsä, neva, suo, linnut ja muut eläimet, näkyvä ja näkymätön – tai kuviteltu. Tutschaninoff kuvaa henkilönsä luontevasti ja osaa mainiosti asettua milloin nuoren tytön, milloin vanhenevan naisen, milloin vanhuksen nahkoihin. Kerrassaan mainio teos. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Kommentit
Lähetä kommentti