Schulman Alex: Malman asema

 

Kirjan henkilöt matkaavat kukin vuorollaan Malman asemalle saadakseen menneisyydestä selvyyttä omaan elämäänsä. Matkat eivät tapahdu samassa ajassa vaan välillä kyseessä on pikkutytön matka isänsä kanssa, välillä taas tämän pikkutytön matka aikuisena miehensä kanssa ja välillä taas tämän pikkutytön tytär, jolla on mukanaan isoisänsä valokuva-albumi. Kronologisesti ensimmäisellä matkalla isä ja tytär ovat menossa hautaamaan perheen lemmikkikania. Myöhempien matkojen päämääränä on tuon haudan avulla saada selville jotakin menneisyydestä.

Kirjan rakenne on siis kuin palapeliä, jonka ratkaisun lukija toivoo tuottavan jonkinlaisen valaistumisen tai ahaa-elämyksen.  En tiedä, onko lajityyppi itselleni sitä kaikkein mieluisinta – ehkäpä ei ole. Jos ei ole oikeasti mielenkiintoisia ajatuksia tai ihmiskohtaloita tai -luonteita pohdiskeltavaksi, täytynee kirjailijan ryhtyä lukijan juoksuttamiseen houkutussaaliin perässä. Alex Schulman kyllä kirjoittaa sujuvasti ja vetävästikin, joten ei kirja missään nimessä uhannut kesken jäädä.

Aikaisemmissa kirjoissaan Schulman on ruotinut omaa lähipiiriään, tässä on vähemmän autofiktion makua. Päähenkilö Harriet on ailahteleva, itsekeskeinen ja vaikea ihminen, joka kai on sellainen, koska hän on aina tuntenut olevansa ei-haluttu: vanhempien erottua hänen äitinsä ja sisarensa eivät halunneet olla hänen kanssaan missään tekemisissä, koska hän oli tehnyt pahasti sisartaan kohtaan. Mikä on syytä ja mikä seurausta, vaikea tietää, mutta eihän lasta voi tuolla lailla hylätä. Olisiko Schulman kirjoittanut Harrietiin oman äitinsä piirteitä - sellainen ajatus saattaa tekijän aikaisempien, autofiktiivisten kirjojen pohjalta lukijan mielessä syntyä. Taitavasti kirjoitettu, minusta kuitenkin vähän ontoksi jäävä teos.

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Kuva
  Kirjaston BestSeller-hyllystä tämäkin. Hylly onkin sikäli hyvä, kun sen lisäksi että hyvällä tuurilla siitä saa mukaansa kirjan, jota olisi varaamalla joutunut jonottamaan ehkä kuukausia, tulee luettua myös kirjoja, joihin ei olisi muuten tullut mieleenkään tarttua. J&B on juuri sellainen.   Jörn Donner on niin tunnettu, että kirja tuskin voisi tuoda lisävalaistusta hänen persoonaansa. Sen sijaan Bitten (Westerlund) persoonaa kirja kyllä valottaa ja myös puolisoiden keskinäistä suhdetta. Kirjan luettuani jäin vain ihmettelemään, miksi ihmeessä se on kirjoitettu. Teirin kannalta voin ymmärtää: myyvä aihe, vähän tirkistelyn makuisia haastatteluja pariskunnan tuttava- ja perhepiirissä -   helppoa rahaa. Bitten kannalta asiaa on vaikeampi ymmärtää, mutta ehkä hänen ystävänsä Ulrika Rudbäck sen suoraan sanoo: kyse on kostosta. Kuitenkin   - kuten usein useinkin – kosto kääntyy tekijäänsä vastaan. Kirja ei nimittäin, ainakaan minun mielessäni, anna kovin mairitteleva kuvaa B:stä.
Lue lisää

Rytisalo Minna: Jenny Hill

Kuva
  ” Mäen Jenni astuu ulos kuihtuneesta avioliitostaan. Uusi alku vaatii uuden minän, ja Jennistä alkaa kuoriutua Jenny Hill – tarkemmin näkevä, kysymyksiä esittävä, enemmän uskaltava. Samalla hän saa yhteyden toiseen tietoisuuden tasoon, kyvyn tunnistaa naiseuden ikiaikaisia ansoja. Kaikkea tätä tarkastelee kertoja, joka ei päästä Jenny Hilliä helpolla. Jenny Hill on monikerroksinen ja herättelevä romaani naisen keski-iästä, vaihdevuosista ja vanhenemisesta – vähän myös satujen prinsessoista ja Brigitte Macronista .” Näin kirjan takakannen esittelyssä. Minna Rytisalo kirjoittaa vetävästi; ainakin minä voin helposti tunnistaa sankarittaren aatoksia ja ahdistusta naiseuteen liitetyistä, oletetuista odotuksista ja vaatimuksista: kelpaanko, riitänkö, näkyykö häpeä, jos mokaan? Miten sitkeässä jopa lapsena koettu häpeä tai nolatuksi tuleminen voi istua.   Jenny Hill kasvaa muiden tarpeiden edessä väistyvästä hoivaajasta itsenäiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, joka tunnistaa omatkin aja
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää