Kästner Erich:Tuuliajolla Berliinissä

 

Tätä olen jonottanut Helmetissä jo pitkään sekä saksankielisenä (Der Gang vor die Hunde) että suomennettuna – nyt sain sen BestSeller-hyllystä. Kirja kuvaa Berliiniä juuri ennen Hitlerin valtaantuloa. Se on alun perin ilmestynyt vuonna 1931; sensuroimattoman version julkaisemainen vuonna 2013 sai maailmalla aikaan uuden Kästner-innostuksen. Kirja kuuluu Christopher Isherwoodin Cabaret’n ja Alfred Doblinin Berlin Alexanderplatzin ohella aikansa keskeisiin klassikkoromaaneihin. Suomennos ilmestyi vuonna 2022.

Päähenkilö Jakob Fabien on akateemisesti koulutettu työtön: kirjan alussa hän laatii töikseen savukemainoksia, mutta joutuu pois työstään. Fabien on älykäs, hyväntahtoinen heikompia kohtaan, mutta muuten sarkastisen nokkela, mitä eivät esimerkiksi esimiehet hyvällä katso. Hänen paras ystävänsä Labude on tutkija, jonka dosentinväitöskirja valmistuu viiden vuoden työn tuloksena. Labuden kohtaloksi koituu kollegan, laitoksen assistentin julma pila, kun tämä kertoo Labudelle dosentinväitöskirjan tulleen hylätyksi. Labude murtuu ja epätoivossaan ampuu itsensä. Käy ilmi, että tosiasiassa Labuden väitöstyö on saanut professorilta ylenpalttisen kiittävän lausunnon ja ennusteen menestyksekkäästä tutkijan urasta. Ystävänsä kuoleman jälkeen ja ilman toivoa työstä Fabien jättää Berliinin ja palaa lapsuutensa maisemiin  Dresdeniin. Yhtenä päivänä hän näkee sillan kaiteella hoippuvan pienen pojan putoavan virtaan: Fabien hyppää perässä poikaa pelastamaan. Poika kuitenkin ui turvallisesti rantaan, mutta Fabien hukkuu: hän ei osannut uida.

Berliinin ilmapiirin kuvaus antaa jotenkin epätoivoisen, kuin maailmanloppua enteilevän vaikutelman. Eletään sodan jälkeistä aikaa, uutta sotaa aavistaen. Työttömyysaste on korkea, inflaatio huikea, ihmiset yrittävät tulla toimeen kuka mitenkin: seksiä myydään ja ostetaan eikä se katso ikää tai kauneutta. Eteenpäin on päästävä, eikä keinoja kaihdeta. Kaiken kaoottisuuden keskellä ihmisten välillä kuitenkin löytyy myös inhimillisyyttä.  Olisiko nykyajassa jotain samaa? Ainakin näkymä tulevaan on tänäänkin sumea.

Erittäin hyvä kirja, vahva suositus!

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hakala Jukka: Valheet joihin uskomme

Schulman Ninni: Tyttölapsi nro 291

Eilittä Anna-Maria: Tämäkin hämärä katoaa