Valheet joihin uskomme on kertomus unelmista, kunnianhimosta ja bisnesmaailman likaisesta pelistä Mikä on oikein ja mikä tavoittelemisen arvoista? Koukuttava, hauska ja syvästi inhimillinen romaani tekee modernista työelämästä purevaa satiiria. Satiiri on niin sattuvaa, että eläkkeellä oleva lukija voi vain tuntea suurta nautintoa siitä, ettei itse tarvitse olla osallisena työelämän konsulttivetoisissa kehityshankkeissa tai raadollisissa juonitteluissa ja selkäänpuukottamisissa. s. 101: ” CapIce oli paikka, jossa ei auttanut joutua pulaan. Jos jouduit veden varaan, koskaan et voinut olla varma, oliko kohti ojentunut käsi vetämäsää sinut ylös vai painamassa lopullisesti pinnan alle .” Kuten kirjan esittelyteksti mainitsee, kirja todella on koukuttava. Se on hyvin kirjotettu, henkilöt uskottavasti kuvattuja ja kirjoittaja ilmiselvästi tietää mistä kirjoittaa. Jukka Hakala on brändiammattilainen ja liikkeenjohdon valmentaja, joka on julkaissut useita kiitettyjä viestinnän tietokir
Koskettava, omaelämäkerrallinen kirja Ninni Schulmanin kasvamisesta menestyväksi kirjailijaksi vaikeasta synnynnäisestä fyysisestä vammasta huolimatta. Vammansa vuoksi hän joutuu varhaisesta lapsuudestaan asti olemaan pitkiä aikoja erossa perheestään sairaalassa, missä hänen selkäänsä suoristetaan kivuliailla menetelmillä. Hän jää rujoksi ja kooltaan vain 144 cm:n pituiseksi. Koko ikänsä hän kokee ulkopuolisuutta, joukkoon kelpaamattomuutta ja tunnetta siitä, että ei tule muiden näkemäksi. Hän häpeää ja hän häpeää omaa häpeämistään. Hän avioituu ja tulee raskaaksi, mutta sikiö on vaikeasti epämuodostunut ja joudutaan abortoimaan. Myöhemmin hän saa kaksi tervettä lasta, tytön ja pojan – jotka kuin kompensaationa kasvavat hyvinkin pitkiksi. Avioliitto ei kuitenkaan kestä, mutta myöhemmin Ninni löytää uuden rakkauden ja uuden avioliiton. Uskomattomalla tahdonvoimalla hän selvittää aikaisemmat masennuskautensa ja kelpaamattomuuden tunteensa ja saa voimaa mm liikunnasta: hän jopa hiih
Tämän varasin kirjastosta, koska olin kovasti pitänyt Eilitän aikaisemmasta kirjasta Kun olen poissa . Eikä tämäkään pettänyt. Eilittä osaa uskottavasti sujahtaa henkilöidensä nahkoihin ja hän kirjoittaa kaunista, ajatusta sisältävää suomea, melkein kuin runoa, kuten esim: s. 64: … Onko tarkoituskin, että jäämme toisillemme arvoituksiksi? Katsomme toisessa vai heijastusta itsestämme ja samalla jätämme huomioimatta sen, mitä todella näemme. s. 130 : En ole varma siitä, mitä suuri rakkaus on. Mutta ehkä se on sitä, että haluaa tarttua toisen käteen, vaikka se ei olisi enää lämmin . s. 133: Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän viehätyn ihmisistä ja sitä enemmän arvostan koiria. s. 254: Voin sanoa, että minulle riitti pieni taivas, se riitti aivan hyvin, vaikka kerran näin välähdyksen suuremmasta. Päähenkilöitä on lähinnä kolme: menestyvä vakuutusmeklari Lotta ja hänen pohjoisessa asuvat vanhempansa Eino ja Vuokko – sekä tietysti Lotan mies ja lapset sekä Einon ja Vuo
Kommentit
Lähetä kommentti