Kurkov Andrei: Kuolema ja pingviini

 

Absurdin tragikoominen kertomus ukrainalaisesta toimittajasta Viktorista, jolla on lemmikkinään eläintarhasta pelastettu pingviini Misa ja joka ajautuu työkseen kirjoittamaan nekrologeja elävistä ihmisistä. Päätoimittajalta hän saa aina listan henkilöistä – ns risteistä, joista muistokirjoitukset tulee laatia. Vähän karmivasti nämä henkilöt aina ennemmin tai myöhemmin kuolevatkin. Vähitellen Viktor alkaa epäillä, että ns pahoilla pojilla on sormensa pelissä. Vähitellen Viktorin talouteen ilmestyy myös pieni tyttö Sonja, ja tätä hoitamaan nuori nainen Nina. Keittiön pöydälle ilmestyy öiseen aikaan salaperäisesti, milloin rahaa Sonjan tarpeisiin, milloin pistooli tuntemattomasta syystä. Pingviini tienaa suuret rahat, kun pahat pojat haluavat sen osallistuvan hautajaisiin. Viktoria touhu ei miellytä ja hän päättää palauttaa pingviinin takaisin omaan ympäristöönsä Etelämantereelle. Viktor on äärimmäisen kiintynyt pingviiniin ja kun sillä todetaan synnynnäinen sydänvika, jonka voi korjata vain suurella rahalla ja ihmislapselta saadulla siirtosydämellä, päättää Viktor tähänkin ryhtyä. Lopulta – löydettyään itseään koskevan muistokirjoituksen Viktorille valkenee miksi hänelle oli annettu pistooli – ja näppärästi hankkiutuu siitä eroon – ja yhtä näppärästi hän keksii keinon välttää hänelle suunniteltu itsemurha. Omalla tavallaan pingviini pelastaa hänen henkensä.

Mustan huumorin takana on karmiva venäläinen/neuvostoliittolainen mentaliteetti, jossa ihmishengen arvo ei ole kovin kummoinen. Tätähän nyt koko maailma saa seurata – ja tätä on jo  Fj. Dostojevski monissa teoksissaan hyvin kuvannut. Kuolema ja pingviini on ilmestynyt jo 1996, suomennettuna 2006. Uusi painos on ilmestynyt 2022 ja kirjan tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä SPR:lle Ukrainan sodan uhrien tukemiseen.

Kirjan alkuun on irrotettu katkelma, joka kuvastaa kirjan humoristista puolta. Minua se ainakin nauratti:

Miliisimajuri näkee kierroksellaan miliisin seisoskelemassa pingviinin kanssa. – Viekää se eläintarhaan, hän käskee. Vähän myöhemmin sama majuri törmää kierroksellaan miliisiin, jolla on yhä pingviini mukanaan. -Mitä te oikein teette? hän kysyy. -Minähän käskin teidän viedä sen eläintarhaan. -Siellä olimme jo, toveri majuri, sanoo miliisi,  - samoin sirkuksessa. Nyt olemme menossa elokuviin.”

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Rytisalo Minna: Jenny Hill