Ryti Hanna: Eron kuvia

 

Eron kuvia on koskettava ja surullisenhauska tarina kaksi vuosikymmentä jatkuneesta liitosta, joka ensin oli suurta rakkautta, sitten vain olosuhde, jossa kummallakaan ei ollut enää hyvä olla, jossa tingitään omasta persoonasta ja ainoastaan esitetään parisuhteen kuvaa: päädytään olemaan sekä puolittaisia ihmisiä että vaillinaisia rakastettuja.

Kirja rakentuu kolmen näkökulman vuorotteluista: minä, sinä ja valokuva yhteisestä menneisyydestä. Takana on pitkä yhteinen elämä ja nyt pariskunta valmistautuu eroamaan. Eroa edeltävä aika asutaan yhdessä, kunnes kumpikin saa käytännön asiat asumisensa suhteen järjestetyiksi.

Ryti pohtii rakkauden ja parisuhteen olemusta. Minäkertoja ei ole ennen nykyistä liittoaan koskaan seurustellut kenenkään toisen kanssa. Siksi hänestä suhteen alussa tuntuu erityisen auvoisalta toisaalta se, että on parisuhteen osapuoli ja toisaalta se, että nyt hänkin kuuluu joukkoon, joka on parisuhteessa. Voi siis muiden tapaan puhua minun miehestäni. Tämä voi hyvinkin olla - ainakin monelle – eräs syy ylipäätään olla parisuhteessa. Parisuhdehan on sosiaalinen normi ja usein ihmiset esimerkiksi kutsuvat kotiinsa pariskuntia tai ylipäätään seurustelevat vain pareittain. Yksinäiset jäävät ulkopuolelle.

Minäkertoja on kirjailija ja taiteilija, aviomies on kätilö, murra silti kertoja kokee, että olisi ollut helpompaa, jos mies oli toimelias käytännön ihminen:

s 115: ”Pidän siitä, että ideat toteutetaan heti kun mahdollista. Sinä pikemminkin pidät hyvistä ideoista. Ajattelet, etteivät ne häviä, vaikkei niihin koskaan tarttuisi. Voit mielihyvin makoilla lehden tai suoratoistopalvelun kanssa sängyllä ja vain ideoida vuosikausia.”

Ryti kuvaa hyvin naisen roolia, johon tyttöjen odotetaan kasvavan, mutta joka on vaikea omilla aivoillaan ajattelevalle tytölle:

s. 169: ” Olin tyttö, joka kasvaa aikuiseksi itsekseen, enkä ymmärtänyt, että minuakin koskisi se tyttökalenterien, huumoriohjelmien ja c-kaseteilta soitettujen rallien maailma, jossa persoona lakkaa olemasta, vain tissit ja takamus ovat näkyvillä.”

s.  172: ”Naisia halveksittiin ja pilkattiin, mutta kuitenkin himoittiin. Seksikkäät hahmot näytettiin haluttavina, alempiarvoisina ja tyhminä. Jos olisin halunnut olla kiinnostava tyttö, minun olisi pitänyt kikattaa ja keikistellä, mutta samalla olisin alistunut rooliin, jota ylenkatsottiin.”

Ryti kirjoittaa rakkauden tai rakastavan katseen voimaannuttavasta vaikutuksesta.

s. 197: ”Legendojen mies ei halua naista vain siksi, että olisi suunnattoman rakastunut tähän, vaan siksi, että tarvitsee validointia eli vahvistamista itsetunnolleen ja asemalleen. Kun valloitus on tehty, ei arki tietenkään suju, koska ei ole rakkautta. On vain valloitettu nainen, jolla onkin toiveita ja haluja.

Vähän kuin meillä. Aluksi halusin, että olisit vain minun ja vain minua varten. Sitten halusin, että antaisit minulle rajattomasti tilaa, että voisin paremmin hengittää. En kylläkään tarvinnut sinua validoimaan asemaani, ihan vain itseäni. Tarvitsin sinut rakastamaan minua, jotta osaisin itse rakastaa itseäni. Sinun katseesi teki minusta omastakin mielestäni kauniin. ….. Myöhemmin aloit näyttää esteeltä, varsinkin kun et enää katsonut minua, tai katsoit vähän ohi. Katsoit niin kuin sellaista katsotaan, joiden seura ei varauksetta kiinnosta….  Sinun katseesi oli nyt se katse, jota olin aiemmin sinun katseeseesi paennut, rakenteen katse.”

Aluksi lukiessani ihmettelin, miten ihminen jaksaa tuijotella omaa napaansa ja vatvoa ongelmia ihan hyvältä vaikuttavan elämänsä ja parisuhteensa keskellä. Luxury problems? Mutta kirjan edetessä ajatustakin ilmaantui. Ja oikein hyvin Ryti kirjoittaa. 

Kirja sai mieleeni muistumaan Fj. Dostojevskin sitaatin rakkaudesta: 

"Einen Mensch zu lieben heisst ihn so zu sehen wie Gott ihn gemeint hat."(Rakastetun näkee sellaisena, miksi Jumala hänet tarkoitti.)

Tai toisen, jossain vastaani tulleen sanonnan:

"On n'aime pas celui qu'on trouve beau, on trouve beau celui qu'on aime." 

Tämä ei käänny yhtä sujuvaksi suomennettuna, mutta idea on että ketään ei rakasteta kauneuden vuoksi, mutta rakastettu näyttää kauniilta. Siis kuten suomalainen sananlasku sanoo: kauneus on katsojan silmässä.