Turunen Saara: Rakkaudenhirviö

 

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja 2015 on rohkea ja runollinen esikoisromaani pakenemisesta, oman paikan epätoivoisesta etsinnästä ja sivullisuudesta, joka seuraa maapallon toiselle puolelle saakka. Näin kirjan takakannessa sanotaan. Saara Turunen kirjoittaa sujuvasti ja hauskasti eikä häneltä toden totta puutu mielikuvitusta. Päähenkilö tarkkailee ympäristöään ja ihmisiä kirurgin veitsen terävyydellä, jota lempeän säälimätön humoristisuus täydentää.  Kirjan alussa kertoja on pieni lapsi, jonka näkökulma asioihin, kuten vaikkapa äidin yläpuolella leijuvan mustan pilven ilmestymiseen aina äidin mielialojen mukaisesti, on tarkkaa. Kirjan mittaan minäkertojan näkökulma muuttuu ikävuosien karttuessa ja elämän edetessä ensin kouluun, sitten taidelukioon ja teatterikouluun ja hapuilevaan työelämään eri maissa.  Erittäin mukaansatempaavaa luettavaa: lukijan on helppo samastua päähenkilön kokemaan ulkopuolisuuden tunteeseen.  

Pari esimerkkiä:

s. 139: ”Hautajaisissa hiljaisuus ja paikallaan istuminen kuuluvat asiaan ja siinä mielessä sukuni suoriutuukin tilaisuudesta kunniallisesti. Häät ovat paljon vaikeammat, koska häissä kuuluu nauraa ja iloita eikä sellaisesta seuraa muuta kuin kiusaantunut tunnelma.”

s. 207-210: ”Vanhojen tanssit ja penkinpainajaiset saavat minut vain kiusaantumaan …..Hauskanpidosta tuntuu aina puuttuvan se ydin, nimittäin hauskuus, minä mietin.”