Weselius Hanna: Sateenkaariportaat

Päähenkilö, Egon, on alkoholisoitunut dosentti, yliopiston lehtori, joka kumma kyllä näköjään kykenee jollain konstilla virkaansa yliopistolla valtiotieteellisessä tiedekunnassa hoitamaan. Kumma kyllä, koska kirjassa hän on kaiken aikaa juovuksissa ja jotenkin hukassa maailmalta ja itseltään. Hän on eronnut ja hänellä on aikuinen poika. Naiset tuntuvat häntä jahtaavan joka käänteessä, mikä herättää hänessä lähinnä kiusaantunutta pakokauhua. Mielenkiintoista että naiskirjailija on tällä tavalla päässyt melkoisen naiskammoisen miehen sielun syövereitä kuvaamaan. Omia silmiäni avaavaa oli, että miehet saattavat kokea noin suurta inhotusta vieraita naisia kohtaan.

Keskeistä on Egonin lapsuudenkoti, jossa hänen kuolemaansa lähestyvä äitinsä sairastaa ja jossa Egon käy äitiään katsomassa. Mitenkään lämpimältä äiti-poika -suhde ei kuitenkaan vaikuta. Egonilla on naispuolinen kollega/ystävä, jonka koiraa hän tarvittaessa hoitaa.  Koirat muutenkin nousevat liki ainoiksi tätä synkeää sielua koskettaviksi olennoiksi: luovutettuun Karjalaan suuntautuvalta matkaltaan hän tuo mukanaan koiranpennun.

Sateenkaariportaat ovat kuntoiluportaat, jotka Egonin naisystävä juoksee vauhdilla ylös, useammankin kerran sillä aikaa, kun Egon puuskuttaa mäkeä ylös. Portaat on maalattu sateenkaaren värein, mutta kerta toisensa jälkeen joku käy ne maalaamassa mustavalkoisiksi. Symboliikkaa en ihan tajua, mutta kaiketi tarkoitus on viitata gay pride -liikkeeseen ja sen vastustajiin.