Carlson Kristina: Eunukki

”Olkoon ruumiini vanha säkki, mutta järki juoksee kirkkaana kuin vuoripuron vesi”.

Täysinpalvellut hovieunukki Wang Wei pohtii elämäänsä Song-dynastian Kiinassa, 1100-luvulla.

Kristina Carlsonin pienimuotoinen romaani vaati hidasta ja keskittynyttä lukemista. Wang Wei pohtii ihmissuhteita: miehenä ja naisena olemista (mitä hän ei mitenkään voi käsittää), ystävyyttä, kataluutta, vanhuutta, kuolemaa.

Ystävyydestä: Ystävät muistavat minut, kun heidän asiansa ovat huonolla tolalla tai on tapahtunut suurenmoista. He haluavat kertoa kaiken. Kun elämä soljuu tavallisessa uomassaan, eivät he minua muista.

Vanhuudesta: Lapsi juoksi karkuun, vaikka nainen ojensi kädessään isoa luumua. Eläimetkin pelkäävät vanhuksia. Ehkä ne haistavat kuoleman kuten ennen teurastusta.

Vanhuus alkaa siitä, kun ei enää kuvittele tulevaisuutta erilaiseksi kuin nykyhetki.

Vanhuus on kuolemaan verrattuna vain alakuloista. Kuka minä olen, kuka minä olin? Kuka asiasta edes välittää?

Kustantajan mukaan Kristina Carlsonin romaanit ovat pieniä taideteoksia, jotka vaativat lukijalta paljon, mutta palkitsevat vaivan.

Minulle tämä oli vaikea ja alakuloinen kirja, joka jätti jälkeensä jotenkin ahdistavan tunnelman.


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Rytisalo Minna: Jenny Hill

Nunez Sigrid: Paras Ystävä