Schulman Alex: Överlevarna
Uusi täydennys Alex Schulmanin autofiktiosarjaan. Hänen aikaisemmat kirjansa äitinsä alkoholismista, isästään ja omasta parisuhteestaan asettivat odotuksia - ehkä vähän liikaa - uusimmallekin teokselle. Nyt kerrotaan kolmen veljeksen lapsuudesta ja varttumisesta aikuisuuteen. Kirja on rakennettu siten että joka toinen kappale kuvaa lapsuusmuistoja, joka toinen kappale tunti tunnilta takaperin poikien matkaa äitinsä uurnan laskuun tai pikemminkin tuhkan sirotteluun lapsuuden kesämökin rantaan.
Kertoja, Benjamin, on pojista keskimmäinen ja herkin. Lapsuuden ilmapiiri on jotenkin ahdistava ja surullinen. Kesämökki on ulkomaailmasta kokonaan eristyksissä ja vanhemmat viettävät päivänsä melko apaattisessa, alkoholinhöyryisessäkin kuplassaan päiväunineen. Veljesten välillä on välinpitämättömyyttä ja jopa pientä piiloaggressiivisuutta. Benjamin kokee itsensä usein ulkopuoliseksi ja ajoittain todellisuudesta irralliseksikin.
Saadakseen aikuisena selvyyttä itseensä Benjamin menee terapiaan, jossa käydään läpi traumaattisimpia muistoja, varsinkin sitä pahinta: Benjamin on poikasena uteliaisuuttaan tunkeutunut sähkölaitoksen muuntamoon ja saanut aikaan räjähdyksen, jossa hän itse sai elinikäisiä vaurioita mutta jossa myös heidän äitinsä rakastama koira Molly kuoli. Terapeutti avaa Benjaminille onnettomuuden todellisen luonteen – ja tässä kohtaa lukija, tai ainakin minä, putoaa kärryiltä. Molly olisikin ollut Benjaminin pikkusisko. No, nyt piti ihan kelata kirjaa taaksepäin: oliko Schulman kirjoittanut iin ovelasti, että lukija olisi tulkinnut Mollyn koiraksi, vaikkei sitä eksplisiittisesti olisi tuotu ilmi. No ei ollut: kyllä aikaisemmissa kappaleissa selvästi mainitaan, että Molly on koira. Miten ihmeessä kaikki kolme veljestä olisivat olleet tietämättömiä sisarestaan ja pitäneet häntä koirana. Kyllä nyt meni vähän yli meikäläisen ymmärryksen.
Kommentit
Lähetä kommentti