Muistiinpanoja

  Läsecirkelin valinta. Carpelanin romaani lapsuudesta 1930-luvun Helsingissä kuvaa hyvin toisaalta syvämietteisen lapsen, Davin, mielenmaisemaa, toisaalta tuon ajan Helsinkiä ja tunnistamatonta aavistusta tulevasta sodasta. Kirjan edetessä Davi varttuu ja mietteet käyvät syvällisemmiksi. Yksinäisyyden ja erillisyyden tunteet tarjoavat Daville pakopaikan. Kenties uhkakuvat nousevat hänen omasta mielestään, mutta ehkä myös ajassa huokuvasta epävarmuudesta, siitä mitä käy ilmi aikuisten puheista ja sanomalehtien otsikoista ja mikä konkretisoituu vuoden 1939 lopulla hälytyssireenien ulvontaan. Muutamia näytteitä. s. 82: Och vilka gränser hade mörkret? Vilka gränser fanns mellan det han läste och det han såg? ….Ändå fanns längtan där, till vad, det hade han ofta svårt att se eller ana sig till. s. 101: När du har nått stillheten mellan de snötyngda granarna är varje tecken på liv – en ekorres språng, en fågels brakande flykt, spåret av ett skogsmöss på skaren – ett eko av någon dju

  Kirjan takakannen esittelyssä sanotaan näin: ” Suomessa pitkään asuneen kirjailija Tao Linin teos tarjoilee lukijalla kansantajuisen syväanalyysin kiinalaisen ajattelun ikiaikaisista juurista ja siitä, miten keskeisimmän kiinalaisen ajattelijan Laozin kehittämä taolaisuus heijastuu nykyajan Kiinaan ja kiinalaisiin. Nyt ilmestyvä Laozi ja tekemättämyyden taito sekä valottaa historiaa että näyttää konkreettisesti taolaisuuden ytimen, aktiivisen tekemättömyyden: sen, ettei yrittämällä yritä toteuttaa tarkkaa suunnitelmaa, vaan antaa elämän toteuttaa itseään. Tämän oivaltaminen auttaa sekä avartamaan käsitystä Kiinan ikivanhasta kulttuurista että ymmärtämään talousmahtiaan ja suurvalta-asemaansa kasvattavan Kiinan toimintaa.” Taolaisuus on suosittu ajattelutapa lännessäkin ja sitä sovelletaan niin elämänhallinta- kuin johtamisoppaisiinkin. ” Pitkäkin matka alkaa askelesta ”   ym viisaudet ovat tuttua mantraa. Oli kiinnostavaa syventyä tähän filosofiaan/uskontoon perusteellisemminki

  Kirjan keskushenkilö on Knut, liki kuusikymppinen vuosia sitten palkitun teoksen julkaissut kirjailija, joka on nyt saanut kutsun kirjallisuusfestivaalin paneelikeskusteluun. Kutsun tuomaa iloa himmentää tietoisuus siitä, että hänet on kutsuttu paikkaamaan toista, viime hetkellä tulonsa perunutta kirjailijaa. Huolta tuottaa myös se, että kaksi muuta panelistia ovat hänen ex-vaimonsa nykyinen mies, jota Knut ei voi sietää sekä nuori naiskirjailija, joka on uusimmassa,   autofiktiivisessä kirjassaan saattanut Knutin naurunalaiseksi kuvaamalla tämän – häneen koko nimellä viitaten – syylliseksi seksuaaliseen ahdisteluun. Todellisuudessa, Knutin mukaan, asia meni juuri päinvastoin: naiskirjailija oli itse ollut päällekäyvän aloitteelinen. Festivaalille Knut ottaa mukaansa ystävänsä Frankin, joka on hänen naapurinsa ja   norjalaispakistanilaisen perheenisän M:n kanssa salaisessa homosuhteessa elävä mies.   Frankin suureksi iloksi myös M lähtee festivaalille mukaan ja majoittuu Knutin j

  Kirjailija lataa voimiaan syrjäisellä mökillä, jossa hänellä on seuranaan vain koiransa. Puhujamatkojensa välillä hän kokee tarvitsevansa yksinäisyyttä. Nyt hän on kuitenkin luvannut lähteä konserttiin, jossa hänen ystävänsä soittaa alttoviulua. Konsertissa hänen viereensä istuu nuori tyttö vanhempiensa kanssa. Kolmion välit ovat silminnähden jännitteiset: tyttö ei suostu riisumaan takkiaan vanhempien vaatimuksista huolimatta. Kohtaus vaikuttaa voimakkaasti kirjailijaan ja saa hänet mielessään siirtymään tapahtumiin, jolloin hän itse oli 16-vuotias.   Tästä kirja oikeastaan alkaa. Miten hänen välinsä vanhempiinsa olivat jännitteiset, erityisesti äiti suhtautui häneen jopa vihamielisen holhoavasti. Miksi hän 16-vuotiaana oli niin suhteettoman kiinnostunut seksistä ja halusi välttämättä päästä neitsyydestä eroon – mikä ihan oikeasti teknisesti ottaen ei edes onnistunut. Miksi hän silti kirjoitti päiväkirjaansa kuvauksen aktista. Vyyhti alkaa purkautua: isä on käyttänyt häntä hyväks

  BestSeller-hyllystä mukaan sattunut, vallan mainio kirja. Takakannen esittelyn mukaan tämä kulttimaineeseen noussut, tunteikas, eriskummallinen, arvoituksellinen ja persoonallinen romaani lämmittää lukijan sydäntä kuin kupillinen vastakeitettyä kahvia. Kirjan neljä tarinaa tapahtuvat tokiolaisessa kahvilassa, jonka erikoisuus on siinä, että siellä on mahdollista siirtyä ajassa menneisyyteen – ja tulevaisuuteenkin. Aikamatkailun rajoituksina on liuta matkailua hankaloittavia sääntöjä: on   istuttava tietyllä tuolilla, joka pääsääntöisesti on varattu ja vapautuu päivittäin vain hetkeksi, nykyaikaan on palattava ennen kuin kahvi kupissa jäähtyy – siitä kirjan nimi. Aikamatkalla voi kohdata vain niitä ihmisiä, jotka ovat olleet kyseisessä kahvilassa   paikalla juuri aikamatkan hetkellä,   eivätkä nykyhetken tosiasiat muutu, vaikka aikamatkan aikana tapahtuisi mitä hyvänsä.   Näillä ehdoilla tietysti koko aikamatkailu tuntuu hyödyttömältä, kun kerran mikään ei kuitenkaan muutu. Nelj

  14.10.2024 Elli 10 v. Illalla juhlittiin Koken, Tuulin, Maijan ja Mirrin voimalla.